Kun sain idean ensimmäisestä tietokirjastani, yksi kannustin alkaa kirjoittaa oli juuri elämän rajallisuuden ymmärtäminen. Niin helppoa olisi lykätä aikaa ja energiaa vaativan projektin aloittamista vedoten ”nyt ei ole sopiva aika” tai ”ehkä ensi vuonna on väljempää”. Mitä jos parempia aikoja ei ole tulossa? Päätin että nyt on paras aika ja aloin kirjoittaa – tästä päätöksestä olen itselleni kiitollinen vielä tänäkin päivänä.
Uskallanko jättää valinnan tekemättä?
Näin kääntää Sanna Wikström kysymyksen rohkeudesta toisinpäin Ylen Terveydeksi podcast -sarjan kolmannessa jaksossa. ”Tommy Taberman on tainnut sanoa, että kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä”. Myös minä ajattelen, että liian usein lykkäämme valintoja myöhempään, emmekä uskalla tehdä päätöksiä, vaikka tietäisimme mitä haluamme. Tietoisuus kuolemasta ja elämän rajallisuudesta voi tuoda rohkeutta omiin valintoihin hyvällä tavalla.
Aikaperspektiivi voi muuttua, kun tiedostaa kuoleman. Voi rohkaistua tekemään nyt jotakin sellaista, mitä muuten saattaisi lykätä. Maailmanympärimatka, työpaikan vaihto tai vaikka kesämökin hankinta voi tuntua suurelta asialta, vaikka sitä toivoisikin. Ajattelen itse usein, että on uskallettava olla rehellinen itselleen ja myönnettävä, mitä todella toivoo. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa heti, mutta elämän ennakoimattomuuden vuoksi juuri nyt voi olla paras hetki.
Mitä muistelet kuolinvuoteella?
Tutkimuksissakin on tarkasteltu, miten ihmiset pohtivat elämäänsä silloin, kun kuolema todella lähestyy. Harva katuu tekojaan, sen sijaan tekemättä jättämisiä harmitellaan. Läheisten ja ystävien kanssa vietettyä aikaa on kaivattu, kun taas harva on harmitellut tehneensä liian vähän töitä. Sanna Wikström kirjoitti fiktiivisessä kirjassaan ”Elämä ensin” siitä, miten kuoleman lähestyminen voi vaikuttaa kuolevaan ja tämän läheisiin.
Kuolinvuode voi toimia myös hyvänä perspektiivin mittarina. Sanna kertoo podcast -jaksossa miettivänsä tätä usein, vaikka suhtautuessaan johonkin säätilaan. Minäkin haen joskus perspektiiviä pohtimalla, onko tämä tällä hetkellä harmittava asia niin merkittävä, että harmittelen sitä vielä viimeisinä hetkinäni kuolinvuoteella? Joskus jopa viikon tai kuukauden päähän ajattelu voi paljastaa, että jokin asia on jo hetken päästä merkityksetön. Hyvä kysymys valinnoissa voi olla, miten toimisit, jos tietäisit kuolevasi huomenna?
Pienet kysymykset
Emme kuitenkaan koko ajan mieti asiaa, ja monille sen pohtiminen on ahdistavaakin. Toisaalta Pauli Ohukainen kertoo, että hänellä oli jopa tapana muistuttaa itseään kuolemasta: ”Yhteen aikaan oli jopa kännykässä appi, mikä muistutti, että muistapa että kuolet.” Sellainen voi tosiaan auttaa pysymään hereillä arjen pienissäkin valinnoissa, joita tavallisesti toteuttaisi vain rutiinilla tai kiireen pakottamalla pinnallisella harkinnalla. Voi muistaa paremmin syödä terveellisesti, vaalia hyvinvointia ja elämän mielekkyyttä.
Minä huomaan miettiväni joskus ihan pienissä valinnoissa, että mikä merkitys tällä on. Totuushan on, ettei yksi pieni valinta ole niin merkityksellinen. MUTTA, toisaalta pienet valinnat kumuloituvat ja rakentavat elämän kokonaisuuden. Tapaanko ystävän nyt kun se on mahdollista, vaikka joudun odottelemaan puoli tuntia? Lähdenkö kävellen, vaikka keli on melko karmiva? Mihin sanon kyllä ja mihin ei? Pystynkö kuuntelemaan omaa olotilaani ja mielipidettäni sen sijaan, että tottelisin muita tai noudattaisin normia? Näistä pohdinnoistahan syntyi myös viimeisin kirjani Valinnan paikka – näin teet parempia päätöksiä, jonka voi nyt tilata nettikaupastani signeerauksella!
Löydät Yle Akuutin Terveydeksi -podcastin kaikki 8 jaksoa nyt jo YleAreenasta, tästä linkistä
P.S. Mikäli sinäkin haaveilet kirjan kirjoittamisesta, tule kuulolle 9.3. klo 18 Kirjailijaksi -webinaariin!
P.P.S. Jos olet jo valmis aloittamaan oman kirjaprojektisi, varaa paikka Ideasta tietokirjaksi -valmennuspäivään, 25.3. Helsingissä tästä linkistä