Rannalla ei opi uimaan

Rannalla ei opi uimaan

Vanhan sanonnan mukaan ”tekemällä oppii”. Voisi luulla, että nykypäivän tietoyhteiskunnassa ja asiantuntijatehtävissä tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta edelleenkin lukemalla oppii vain teoriaa, ei toteutusta. Tekemisen laatu sen sijaan on muuttunut valtavasti ja muuttuu meidän ajassamme koko ajan, kun nykyisin monia asioita tehdään hyvin abstraktisti, esimerkiksinetissä, ja koneet tekevät yhä suuremman osan manuaalisesta työstä. Se tekeminen ei ollut ainakaan minulle alun perin helppoa, vaan olen ollut pohdiskelija, ja antanut harkitsevan puoleni usein voittaa, jäänyt odottelemaan parempia aikoja ja elänyt sitku-elämää.

Sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle lähteminen ei aina ole helppoa, mutta kuka sanoi, että elämän pitäisi olla jotenkin helppoa? Ajan myötä olen oppinut nauttimaan itseni haastamisesta myös käytännössä todella paljon. Puhuimme hiljattain ystäväni kanssa tanssiharrastuksestamme ja totesimme molemmat, että menemme nykyisin mieluummin siihen ryhmään, joka on vähän liian vaativa, kuin siihen joka on täsmälleen omalla tasolla tai helpompi. Kehitystä tapahtuu eniten silloin, kun haastetta löytyy ja mieluummin vähän liikaa kuin ei ollenkaan.

Miten sitten ajatustasolla olevat toiveet ja ideat saadaan toteutusvaiheeseen? Moni haaveilee, mutta asioihin tarttuminen vaan tuntuu liian vaikealta. Esteitä löytyy joka suunnasta, ja keksimme tekosyitä, joiden vuoksi toteutukseen ei kannata ryhtyä. Itse huomaan ensin etsiväni mallia ja rohkaisua seuraamalla muita, jotka ovat tehneet rohkeita vetoja, tai toteuttaneet jotain mitä itsekin haluaisin toteuttaa. Kun olet ensin valmentanut mieltäsi, alkaa eteen tipahdella tilaisuuksia. Niihin pitää tarttua! Jos sinulle tulee ajatus, sano se ääneen. Ehdota rohkeasti, järjestä itsesi haastavaan paikkaan. Yleensä voit tehdä ainakin jotain, joka vie sinua tavoitteesi suuntaan. Aloita harjoittelu heti.

Voi tuntua järjenvastaiselta hankkia itselleen lisää töitä tai tehtäviä, kun voisi päästä vähemmälläkin. Kuitenkin, jotta tuntisimme elämämme merkitykselliseksi, kaipaamme arvojemme mukaisia tavoitteita ja aktiivista pyrkimistä niitä kohti. Positiivisen psykologian tutkimusten mukaan juuri tämä tuo elämään kestävää ja pitkäaikaista hyvinvointia ja merkityksellisyyden tunnetta, joiden puute länsimaisessa yhteiskunnassa tuntuu monia vaivaavan.

Yksinkertaistettuna stepit ovat seuraavat:

  • Unelmoi ja haaveile, tunnista omat toiveesi. Tämä ei ole kaikkein helpointa, kun jatkuvasti olemme lähiympäristömme ja erilaisten yhteiskunnan vaatimusten kohteena. Sinä kuitenkin itse päätät mitä teet ja miten toimit. Avuksi voi ottaa vaikka Aarrekartta-harjoituksen, jossa isolle paperille kiinnitetään itseen vetoavia, omiin tavoitteisiin liittyviä kuvia. Unelmoinnille kannattaa antaa aikaa ja tilaa ja luoda sellainen mielentila, jossa helposti mieleen tulevat elämän velvoitteet häiritsevät mahdollisimman vähän.
  • Tarkenna tavoitteesi. Mihin haluat konkreettisesti pyrkiä? Oletko määritellyt, millaisia asioita haluat elämässäsi edistää? On vielä aika epämääräistä tavoitella ”terveellisempää elämää”. Haluatko syödä vihanneksia, käydä lenkillä, siirtyä raakaruokaan, vai kenties aloittaa jonkin uuden liikunnallisen harrastuksen? Tavoitteita voi olla monta, mutta niistä kannattaa tehdä mahdollisimman konkreettisia. Tavoitteiden kannattaa myös olla positiivisia, eli kuvata sitä mihin pyrit. Kielteiset tavoitteet, kuten ”en syö herkkuja” voivat toimia paradoksaalisesti itseään vastaan ja aiheuttaa jopa ahdistusta. Sen sijaan positiiviset tavoitteet, kuten ”käyn joogassa kolmesti viikossa” rohkaisevat toimimaan tavoitteen suuntaisesti.
  • Toteutus. Tämä on kaikkein tärkein askel, koska jos asiat ovat vain päässäsi, niin mitään ei tapahdu. Tee suunnitelmia, mieti millaista polkua pitkin voit tavoitteeseesi kulkea ja aloita toteutus ensimmäisestä askeleesta. Seuraa etenemistäsi säännöllisesti. Tee asioita tavoitteidesi eteen, ja iloitse siitä, että pääset etenemään niitä kohti. Esteitä ja turhautumisen aiheita varmasti löytyy matkan varrelta, mutta niihin keskittyminen harvoin vie asioita eteenpäin, paitsi silloin kun pohdit, miten voit ylittää, kiertää, tai voittaa esteen.

Tämä kaikki voi tuntua hyvin abstraktilta ja vaikeasti käytännössä hahmotettavalta. Sitä se tavallaan onkin ja siksi erilaisista apukeinoista voi olla hyötyä. Itse olen hyötynyt todella paljon valmennuksellisista menetelmistä, sekä itse valmennettavana, että valmennuskoulutukseni myötä. Seuraavaksi varoitus kaupallisista tiedotteista, jotka nyt poikkeuksellisesti liitän blogiini:

Osana valmennuskoulutukseni lopputyötä toteutan pian yhden unelmani, eli valmennuksellisen retriitin. Etenin askeleittain, ja tämä ensimmäinen retriitti toteutuu nyt yhden päivän mittaisena. Siinä yhdistetään kehon ja mielen harjoitusta, ja tehdään unelmista tavoitteita. UNELMISTA TAVOITTEIKSI – kehoa ja mieltä kuunnellen –retriitti toteutuu lauantaina 8.10. Tapiola joogan tiloissa, ja on tarjolla nyt edullisesti, koska se on osa koulutukseni lopputyötä. Tarkemmat tiedot löytyvät nettisivuiltani http://www.satupihlaja.com/reserve/ ja facebook-tapahtumasta https://www.facebook.com/events/1148938561833720/

Opiskelen LCF Life Coachiksi Valmentamossa, ja jos sinäkin haluat koulutukseen, niin saat blogini lukijana 150€:n alennuksen koulutuksesta mainitsemalla hakemuksessasi koodin PIHLAJA. Käy kurkkaamassa lisätietoja Valmentamon nettisivuilta. Sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, vaan voit ilmoittautua ilmaisiin valmennustilaisuuksiin, joissa pääset tutustumaan valmennukseen ja kuulet lisää vuoden kestävästä valmentajan ammattiin valmistavasta LCF Life Coach® – koulutuksesta. Lisätietoja löydät täältä http://valmentamo.fi/koulutukset/lcf-life-coach.html