Valita olla valittamatta

Valita olla valittamatta

Facebookissa kiersi haaste, jossa kerrottiin miehestä, joka oli lopettanut valittamisen 21 päiväksi. Hän kertoi tämän kokeilun avanneen hänen silmänsä sille, miten suuri osa puheestamme – ja ilmeisesti myös ajatuksistamme – on valittamista. Tämän voi jokainen huomata arjessaan: on liian kylmä tai kuuma, tai sää on muuten vääränlainen, tuli tehtyä jotakin väärällä tavalla tai ehkä lounas ei miellyttänyt. Joku sanoi meille jotakin ärsyttävää, bussi meni nenän edestä tai töissä oli liikaa, tai sitten liian vähän tekemistä. Negatiivista tunnelastia puretaan jatkuvasti lähiympäristöön, vaikka voisimme varmaan myös opetella kannattelemaan ja käsittelemään näitä tuntemuksiamme itse, niin että purkamisen tarve vähenisi.

Kriittisyyttä pidetään joskus jotenkin ylevänä piirteenä, ehkä koska se liittyy esimerkiksi akateemiseen maailmaan ja tutkimukseen. Tuntuu kuitenkin ikävältä ajatukselta, että todella usein valitamme arjessakin asioista, vaikka totta puhuen länsimaisen ihmisen asiat ovat tällä hetkellä keskimäärin todella hyvin. Negatiivinen ilmapiiri, jollaista valittaminen voi ylläpitää, ei ole mikään pikkujuttu. Se heikentää elämänlaatuamme, vaikka meillä olisi kaikki edellytykset voida hyvin. Oho, tulinko valittaneeksi negatiivisesta ilmapiiristä, pahoittelut siitä!

Ihmisellä on joidenkin laskelmien mukaan noin 60 000 ajatusta päivässä. Muuttuisiko jokin, jos valittamisen ja ikävinä kokemiemme asioiden sijaan keskittyisimme ajatuksissamme ja puheissamme johonkin muuhun? Vaikkapa siihen, mikä on hyvää ja mihin voimme olla tyytyväisiä. Joitakin omia kiitollisuuden aiheitani vaikkapa tältä päivältä voisivat olla, että söin tänään todella hyvää ruokaa, sain viettää aikaa ystäväni seurassa ja sain kiinnostavan idean, jonka toteuttamiseen keksin keinon. Selvisin oikein hyvin, vaikka lounas jäi syömättä, näin kauniin hämärtyvän illan kaupungissa ja puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Näitähän alkaa löytyä, kun vähän miettii:)

KIITOLLISUUDEN AIHEITA LÖYTYY JOKA PÄIVÄSTÄ

Tässä joitakin vinkkejä, joiden avulla itselleen ja lähiympäristöön voisi tuoda jotakin positiivista, valittamisen sijaan:

  • Jos huomaat jotakin positiivista, sano se ääneen. Pistä hyvä kiertämään ja kehu aina kuin se on mahdollista. Tähän voisi vielä lisätä, että pyydä anteeksi, jos teet muille jotain ikävää, kuten unohdat vastata viestiin tai puheluun, tai tönäiset jotakuta kauppajonossa. Tuntuu muuten joskus merkillisen hyvältä jos toinen pahoittelee. Itse ainakin huomaan usein leppyväni saman tien, vaikka jokin olisi harmittanut paljonkin.
  • Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjoita vaikka viikon ajan joka ilta ylös kolme asiaa, joista olit sinä päivänä kiitollinen tai tyytyväinen. Kokeile miten tämä vaikuttaa sinuun. Todennäköisesti mielesi alkaa hetken päästä jo päivän aikana etsiä kiitollisuuden aiheita, kun tiedät, että kolme asiaa pitää illalla kirjoittaa. Asioita voi löytyä yllättävänkin paljon. Tätä voi soveltaa myös päivän aikana ilahduttaneiden hetkien kirjaamiseen, jolloin korostuu, millaisia mukavia asioita päivän aikana tapahtui. Parhaita ovat joskus ihan pienet asiat ja niiden huomaaminen: syksyn punertavien lehtien katselu, rauhallinen kahvitauko tai ilahtuminen kun muistit viimein ostaa ruokakaupasta sen, mitä on puuttunut kaapista. Saa myös ottaa jatkuvaksi rutiiniksi. 
  • Kun ärsyynnyt jollekulle, ole hiljaa. Tämä toimii hämmästyttävän hyvin. Ainakin hyvin tuttujen ihmisten kanssa pystyy ennakoimaan ja varautumaan siihen, että nämä tulevat (taas) sanomaan tai tekemään jotain, joka ärsyttää sinua. Kun näin tapahtuu, voit myös olla hiljaa, sen sijaan että vastaisit samalla mitalla, ja purkaisit toiselle vuorostasi omaa ärsyyntymistäsi. Ole hiljaa ja tunnustele kaikessa rauhassa mielessäsi ikävää tunnetilaa, joka epäilemättä tulee. Jos meinaat räjähtää, mene vaikka hetkeksi pois tilanteesta. Älä tartu tähän tunteeseesi, vaan anna sen tulla, ja sitten mennä. Anna myös toiselle tilaa kokea hänen ikävä tunnetilansa, jonka vuoksi hän ehkä kohtuuttomasti arvosteli sinua, oli tyly tai huomautti jostain epäolennaisesta pikkuasiasta. Harvoin toisen tekemisen osoittelusta on mitään suurta apua, itse asiassa siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Sitäpaitsi teet ja sanot varmaan itsekin joskus jotakin, joka ärsyttää muita.