Olin viikonloppuna tapaamassa 6-vuotiasta kummilastani. Kun kotiinlähdön aika tuli, sai pieni poika kyyneleet silmiinsä. Häveliäästi hän kääntyi äitinsä syliä kohti, ja alkoi itkeä. Hän ei ollut kaikista valmisteluista huolimatta ymmärtänyt, että kummitäti lähtee jo. Emme pojan äidin kanssa kumpikaan yrittäneet hyssytellä, tai sanoa että älä itke. ”Saa olla surullinen”, oli viesti, jonka toivoin pojalle jääneen. Tunteiden kokemisen taito Lapsethan ovat…
