Kuulemme jatkuvasti mediassa ja ehkä tuttavapiirissäkin tarinoita siitä, miten joku romahti täysin. Masennusta, työuupumusta, avioeroja ja traumoja. Yhteistä näissä on se, että joku on jatkanut aivan liian pitkään johonkin suuntaan elämässä, kunnes lopulta seuraa mielen murtuminen totaalisesti. Tästä esimerkkinä Helsingin Sanomissa 16.7.2022 julkaistu kirjoitus filosofista, joka masentui, vaikka ”kaikkin oli hyvin”. Vähemmän dramaattisia ovat ne tarinat, joissa kärsivä ihminen ottaa…
Millaisen tavoitteen valitset itsellesi hyvänä päivänä? Kun olet voimissasi ja luotat omiin kykyihisi, uskallat laittaa riman korkealle ja toivoa parasta lopputulosta. Sopivasti haastava tavoite myös motivoi ja innostaa laittamaan parhaansa peliin. Hyvänä päivänä jaksaa myös tehdä niitä pieniä ja tärkeitä valintoja, joista ne isotkin saavutukset lopulta koostuvat. Aina ei kuitenkaan ole hyvä päivä, tai hyvä hetki. Jo yhden päivän sisällä…
Olin sunnuntaina ystäväni kanssa tekemässä luovan kirjoittamisen harjoituksia. Kävimme myös retkellä katsomassa Magnolian kukintaa ja vaihdoimme tietysti samalla kuulumisia. Hienointa tässä koko jutussa on, että sama toistuu aina sunnuntaisin – retki ja kirjoitusharjoitukset toteutuvat lähes 100% varmuudella! Päätimme pandemian alussa yhdessä ryhtyä harrastamaan kirjoittamista. Sitouduimme tapaamaan viikoittain tämän ihanan, kehittävän ja hyvinvointia ylläpitävän luovan tekemisen parissa. Vaikka sunnuntain ohjelma tarkentui…
Tänään törmäsin moneen tyypilliseen muutokseen liittyvään tunteeseen ja ajatukseen. Muutin työhuoneeni vain rakennuksen sisällä, joten kovin suuresta siirtymästä ei ole kysymys. Kuitenkin ehdin jo epäröidä uutta sijaintia, kaivata vanhaa huonetta, ilahtua uudesta, pohtia hyviä ja huonoja puolia, suunnitella tulevaa sekä ihmetellä yksityiskohtia. Joillekin isotkin elämänmuutokset ovat helppoja, mutta moni muu kaipaa muutosta pitkään, ennen kuin sen toteutus onnistuu. Muutoksen haastavuuteen…
Olen aloittanut kevään lenkkikauden. Fiilistelen kuunnellen juoksuaiheisia podcasteja ja olen tehnyt pari uudenlaista lenkkiäkin. Huomaan taas miettiväni, miten saisin ylläpidettyä juoksuintoa. Vuosia sitten kävin puolimaratoneilla, mikä auttoi treenaamaan säännöllisesti. Toisaalta nykyisin olen kovin mieltynyt vapauteen päättää itse, mihin aikani käytän ja tuntuu ihanalta lenkkeillä silloin kun huvittaa. Valitsenko apukeinoksi tiukan kurin ja suunnitelmat, vai vapauden ja huolettomuuden? Kuri vai vapaus?…
Havahduin taas eilen illalla väsyneenä ajatukseen, että olisipa nyt jotakin herkullista syötävää. Mietin jopa, että kävisinkö kaupasta hakemassa jotakin. Tajusin sentään nopeasti, että kehoni ei varmaankaan kaipaa herkkuja, vaan lähinnä lepoa. Syömisestä (ja toki juomisestakin) haetaan helpotusta mielelle, eikä niinkään kuulostella kehon todellisia tarpeita. Tässä blogissa pohdin, mistä syistä hyvät valinnat syömisessä ovat niin hankalia. Tieto lisää tuskaa Oletko koskaan…