Maamme hallituksen tehdessä leikkauksia, käy keskustelu sosiaaliturvajärjestelmästämme kuumana. Jotenkin rahasta puhuminen tuntuu vievän kaiken tilan ja olennainen, eli ihmisten kokemus tuppaa unohtumaan. Esimerkiksi työttömyysturvaa sanotaan passivoivaksi, koska se on liian hyvä. Samalla unohdetaan, ettei ihminen motivoidu pelkästään rahasta. Itse asiassa työ- ja organisaatiopsykologian tutkimusten mukaan rahan motivoiva vaikutus on hyvin lyhytaikainen ja monet muut tekijät ovat tärkeämpiä. Suurin ongelma vaikuttaakin olevan järjestelmän kankeus, joka vaikeuttaa ainakin lyhytaikaisen työn vastaanottamista tai työn tekemistä pienimuotoisesti. Vaikka ihminen mieluummin tekisi töitä, hänen on pakko kieltäytyä, koska sillä on negatiiviset vaikutukset toimeentuloon, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Paradoksaalisesti, olemalla työtön, voi vaikuttaa positiivisesti omaan talouteensa. Tämän mahdollisuuden vaikuttaa omaan tilanteeseen positiivisesti moni valitsee.
Tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvointia lisää merkittävästi hänen kokemuksensa mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihinsa. Esimerkiksi työelämässä tätä kannattaisi hyödyntää nykyistä paljon enemmän. Pienikin mahdollisuus suunnitella omia työtehtäviä ja vaikkapa niiden aikatauluja koetaan hyvin positiivisesti. Positiivisena koetaan myös mahdollisuudet vaikuttaa omaan ympäristöön ja itselle tärkeisiin asioihin ylipäätään. Mikäli voi kokea, että omat tekemiset vaikuttavat lähiympäristössä tai yhteiskunnassa positiivisesti, se lisää hyvinvointia ja merkityksellisyyden tunnetta.
Toinen hyvinvointiin vaikuttava tekijä on omien kykyjen ja taipumusten hyödyntäminen. Jos ihminen pääsee työhön, jossa työtehtävän vaatimukset ja omat edellytykset kohtaavat, on työ palkitsevaa jo itsessään, eikä jatkuvaa ulkoista palautetta tarvita. Entä sitten, jos työpaikkaa tai ainakaan mieleistä sellaista ei löydy? Joku voisi ajatella, ettei kannata tehdä mitään, jos tekemisestä ei makseta palkkaa, mutta aktiivisuudessa on kuitenkin selkeät etunsa – tapahtuipa se työelämässä tai sen ulkopuolella.
- Jatkuva altistuminen haasteille. Työssä käydessään ihminen useimmiten altistuu jatkuvasti haasteille, joita jokaisena työpäivänä tulee eteen. Osa niistä on pieniä ja ne jäävät huomaamatta, mutta osa on suuria, oman organisaation tai yhteiskunnan kannalta merkittäviä. Omien kykyjen käyttäminen tilanteiden ratkomiseen on palkitsevaa, varsinkin jos haasteet osuvat omiin kiinnostuksen kohteisiin ja haastavat sopivasti, eli eivät ole liian helppoja, mutteivät mahdottoman vaikeitakaan. Haasteille altistuminen kannattaa myös työelämän ulkopuolella. Itse asiassa on parasta, jos pääsee itse valikoimaan haasteensa itselle kiinnostavista aiheista. Ihminen taantuu ja urautuu, jos ei saa haastaa itseään.
- Oppiminen ja kehittyminen. Työelämässä uuden oppimista ja kehittymistä ainakin teoriassa tuetaan ja myös edellytetään työpaikan puolesta. Oppimisen ja omien taitojen kehittämisen merkitystä ei kannata unohtaa työelämän ulkopuolellakaan. Aivojen tai mielen kannalta on ihan sama tarvitsetko tietoa tai taitoa johonkin vai et, kunhan prosessi on sinulle itsellesi mielekäs. Mieti mitä haluaisit opiskella, äläkä heti kyseenalaista toiveitasi. Mieli rakastaa oppimista, vaikka prosessi vaatiikin ponnistelua ja viitseliäisyyttä. Oppimista tapahtuu muutenkin kuin koulussa, mutta hyvä opetus tukee ja antaa arvokasta struktuuria tietojen ja taitojen kehittämiseen. Esimerkiksi avoimessa yliopistossa ja työväenopistoissa on paljon kursseja, ja myös suomenkielisten nettikurssien tarjonta alkaa olla hyvällä tolalla.
- Arkirytmi lisää suunnitelmallisuutta. Olipa työrytmisi sitten kahdeksasta neljään tai mitä muuta tahansa, sen olemassaolo vaikuttaa paljon aktiivisuuteesi. Työt tapahtuvat parhaiten kun niille on suunniteltu jokin kohta aikataulussa, ja muut kohdat on varattu muille menoille, tai suunnittelemattomalle vapaa-ajan viettämiselle. Myös omat mukavat tekemiset ja harrastukset toteutuvat parhaiten, kun ne on sidottu arjen rytmiin. Lenkille pitää mennä aamulla, koska illalla on kokous. Vaikka aikatauluun kannattaa jättää väljyyttä, olennaista on rytmi. Rytmin muodostaminen on tärkeää myös silloin, kun ei tarvitse saada mitään tehdyksi. Rytmi tukee keskittymistä olennaiseen, joka voi olla paljon muutakin kuin työ.