Kirjoittaako vai ei? Kas siinä pulma;)

Kirjoittaako vai ei? Kas siinä pulma;)

Postaus päivitetty 29.01.2020

Katsoin hiljattain webinaarin, jossa kehoitettiin silloin tällöin pysähtymään tarkastelemaan omia onnistumisia ja saavutuksia – sen sijaan että taipumuksenamme on tavallisesti rynnätä kohti seuraava tavoitetta heti kun edellinen on saavutettu. Palasin siis kahden vuoden takaisiin tunnelmiin, kun esikoistietokirjani oli juuri ilmestymässä!

Kirjan kirjoittamisen keskeisiä etuja ovat olleet ainakin:

-Pääsen nykyisin säännöllisesti puhumaan ja valmentamaan juuri niistä minua eniten kiinnostavista aiheista

-Luokseni hakeutuu sellaisia asiakkaita, joille minulle tärkeät teemat ovat olennaisia

-Saan säännöllisesti pyyntöjä eri medioista, joissa pyydetään haastattelua innostavista aiheista

-Töitä riittää, vaikka en juuri tee markkinointia.

-Ihmiset haluavat ostaa ja lukea kirjaani, vielä kahden vuoden jälkeenkin! Olen siis onnistunut koskettamaan monia ihmisiä <3

Tässä vielä tiivistettynä alkuperäinen blogini kirjan kirjoitusprosessista:

Eräänä elokuun iltana se kolahti: sain idean, joka ei jättänyt rauhaan. Alkuyö meni niin, että aina kun laskin pään tyynylle, tuli uusi ajatus, jonka nousin kirjoittamaan ylös puhelimen muistioon. Ajatuksia vaan pulpahteli mieleen, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään.

Olin kirjoittanut blogia jo muutaman kuukauden. Kirjoitin itselleni kiinnostavista teemoista, ja aiheet tuntuivat olevan toisistaan erillisiä. Aloitin hiljaisesti, kirjoitellen ensin piilossa olevalle nettisivulle, jakaen tekstiä aluksi vain muutamalle parhaalle ystävälle. Viidennen blogitekstin jaoin Facebookin kautta kavereiden luettavaksi. Siitä poiki yksi yhteydenotto aikakauslehdeltä, joka kaipasi psykologin näkemystä juttuun. Minusta alkoi tuntua, että kirjoitan ajankohtaisesti kiinnostavista teemoista!

Tukea kirjoittamiseen

Syyskuussa olin ystäväni kanssa pidemmällä matkalla ja päätin kirjoittaa ideastani reissulla. Ystäväni työsti samaan aikaan omia juttujaan, joten kirjoittamiselle löytyi aikaa. En tiennyt oliko kirjoittamisessa mitään järkeä, mutta se tuntui ihanalta!

Olin kertonut yhdelle ystävälleni kirjaideasta, ja hän ehdotti, että hakisin apurahaa kirjaan Suomen Tietokirjailijoilta, joiden hakuaika oli tulossa pian. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän tämä nyt ole mikään oikea tietokirja! Uteliaisuudesta kuitenkin kävin katsomassa millaiset kirjat olivat saaneet rahoitusta, ja millaisia summia niille oli myönnetty. Yllätyksekseni huomasin, että useampi valmentaja oli saanut tukea kirjalleen. Vaikka summat olivat pieniä, päätin laittaa hakemuksen sen perusteella, mitä olin siihen mennessä saanut aikaiseksi. Työnimeksi laitoin yhden blogikirjoitukseni nimen, ”Aikaansaamisen taika”. Joulukuussa opiskelukaveri laittoi viestiä, että oletkohan sinä tämä, ja kuvan myönnetyistä apurahoista. Minähän se olin!

Aikaansaamisen taika

Innostuin ajatuksesta, että voisin auttaa muitakin löytämään aikaansaamisen ilon. Lopulta tunnemme suurta mielihyvää ja iloa aikaansaamisesta, eikä sen tarvitse olla tylsää suorittamista, josta työelämässä paljon puhutaan. Mielen ottaminen mukaan tekemiseen auttaa, eikä tunteiden tarvitse olla vain jotain, mistä pitää päästä yli. Omien ajatusten ja tunteiden johtaminen on taitolaji, jossa me kaikki voimme kehittyä. Minulle positiivisen psykologian suuria oivalluksia ovat olleet myös tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus, jotka nykyisin kuuluvat osana kaikkeen toimintaani.

Kirjoittamisprojekti eteni jaksoissa, joita alussa säätelivät vain omat suunnitelmani, ja lopussa kustantajan asettamat takarajat. Kirjan ääreen palaaminen tauon jälkeen oli aina haastavaa. Aloittamisen vaikeuden selättäminen onnistui, kun ajattelin innostavaa lopputulosta. Välillä epävarmuus iski, ja mietin, onko koko projektissa mitään järkeä. Valitsin kuitenkin ratkaisukeskeisen ajattelutavan, ja mietin, mikä auttaisi minua jatkamaan. Mahdollisimman mukavat työskentelyolosuhteet, ajan antaminen itselle ja henkinen tuki läheisiltä olivat tärkeitä epäuskon hetkillä.

Kirjoittamisretriitit – vahva suositus

Valmentajana päätin valmentaa itseäni kirjoittamisessa. Kysyin itseltäni, mikä auttaisi ja motivoisi minua kirjoittamaan, kun samaan aikaan oli muutenkin paljon tekemistä. Huomasin ajattelevani, että tarvitsisin tilaa projektille arjen kiireistä. Aloin suunnittelemaan matkaa, jonne sain onneksi houkuteltua kirjoittavan ystäväni mukaan. Lähdimme kahdeksi viikoksi Etelä-Espanjaan pitämään omatoimista kirjoittamisretriittiä. Tein selkeät tavoitteet matkalle, jossa siis turistinähtävyyksien kiertäminen jäisi vähemmälle, ja kirjoittamispäiviä oli matkan aikana kymmenen. Minua ei harmittanut yhtään, vaikka vapaa-aikaa oli selvästi vähemmän kuin matkoilla yleensä, koska samalla pääsin nauttimaan Espanjan auringosta keskellä talvea.

Kustantaja vai omakustannus?

Espanjan retriitillä tein suunnitelmia jatkosta. Päätin tarkan päivämäärän, jolloin lähettäisin käsikirjoituksen kustantajille. Kun tuo päivä tuli, olin kuumeessa koko viikonlopun, ja kirjoittelin saatekirjeitä ja synopsista aika huterassa olotilassa. Miesystäväni kysyi sunnuntai-iltana, että onko tuo pakko tehdä juuri nyt? Sanoin, että on. Sinnikkäästi toteutin suunnitelmani, jännityksestä huolimatta.

Varauduin odottelemaan pitkään, mutta jo parin viikon sisällä vastauksia alkoi tipahdella sähköpostiin. Osalla kustantajista oli jo vastaavaa teemaa käsittelevä kirja sille vuodelle, osa taas oli kiinnostuneita minun kirjastani! Kävin neuvotteluita, ja pääsin valitsemaan minulle parhaan kustantajan. Olin päättänyt jo etukäteen, että jos kustantajaa ei löydy, voin myös toteuttaa kirjaprojektin omakustanteena.

Valmennuksella tavoitteeseen

Kesäkuussa pidin jo ensimmäisen valmennuksen muille tietokirjan kirjoittajille. Se onnistui yli kaikkien odotusten, ja kurssin yksi opiskelija julkaisikin oman kirjansa jo samana keväänä minun kanssani. Lopulta on todella helppoa tehdä sitä, mikä eniten innostaa. Henkinen valmistautuminen helpottaa tavoitteiden asettamista ja suunnitelmien tekemistä. Vaikeinta on antaa itselleen lupa kirjoittamiseen.

Haluatko sinäkin kirjoittaa kirjan?

Tule mukaan perjantaina 6.3. klo 9-16 Helsingissä jo seitsemättä kertaa toteutuvaan suosittuun Ideasta tietokirjaksi -valmennukseen, nopeat ilmoittautujat etusijalla, sillä workshop täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Erilaisten valmennusharjoitteiden avulla työstetään kirjaideasta kirjoittamissuunnitelma. Iltapäivällä käsitellään käytännön asioita, kuten kustantamista ja kerron omat vinkkini, millä tavalla kirjoittamistyötä toteutin. Mukana omakustantamo Books On Demand, jonka edustaja kertoo omakustantamisen mahdollisuuksista, lisää tietoa täältä

Jos kirjoitat ensimmäistä kirjaasi, niin ehdit vielä mukaan Suomen tietokirjailijoiden esikoiskirjailijoiden apurahahakuun, jonka löydät tästä linkistä

Ideasta tietokirjaksi workshopin Facebook -tapahtuma löytyy tästä linkistä

Suoraan ilmoittautumaan pääset tästä

Pikavinkit kirjoittajalle

Vinkki #1: Aseta tavoite ja tee suunnitelma. Lopullinen tavoite kannattaa asettaa, vaikka kirjan valmistumisen ajankohtaa voikin vain arvailla. Erityisesti välitavoitteet on asetettava tarkasti, mieluiten päivämäärän tarkkuudella. Milloin alustava käsikirjoitus on valmis? Milloin tämä luku on valmis? Mihin mennessä harjoitukset ovat valmiita?

Vinkki #2: Älä tuhlaa luovaa energiaa selittämällä ideaasi joka paikassa – vaan kirjoita. Sain tämän vinkin valmennuskoulutuksessani, ja on minulle sosiaalisena ihmisenä ollut kallisarvoinen neuvo. Juttelen mielelläni innostuksen aiheistani, mutta luovan työn kannalta keskustelut kannattaa säästää siihen ajankohtaan, kun sinulla jo on jonkinlainen hahmotelma kirjastasi.

Vinkki #3: Anna itsellesi lupa kirjoittaa. Jos olisin ikinä miettinyt, onko minulla aikaa kirjoittaa, ei tätä kirjaa koskaan olisi kirjoitettu. Kukaan muu ei voi päättää, mitä sinä ajallasi teet, se on sinun oma valintasi. Suunnitelmissa kannattaa tietysti huomioida realiteetit, mutta ajan järjestämisen mahdollisuudet ovat sinun käsissäsi.