Mietin milloin olen eniten nauttinut kirjailijan elämästä. Parhaita hetkiä kirjan parissa eivät yllättäen olleetkaan puhuminen oman kirjan julkkareissa tai esiintyminen aamu-tv:ssä. Eniten olen iloinnut flow-hetkistä kahvilan terassilla, omatekoisista kirjoittamisretriiteistä ja muutamista yhteydenotoista, joita ei olisi koskaan tapahtunut ilman kirjaani.
Berliiniläinen kahvila syyskuussa 2016
Olin ystäväni kanssa matkalla Berliinissä. Istuimme kahvilan terassilla aurinkoisena syyskuun päivänä. Me molemmat rakastamme kirjoittamista, joten olimme lähtiessämme ottaneet läppärit kainaloon. Aamupalaa oli syöty pitkään ja hartaasti, keskusteluihin uppoutuneena. Olin juuri saanut eräältä ystävältäni kehoituksen hakea Suomen tietokirjailijoiden apurahaa kirjaideani toteutusta varten ja pohdin ääneen, tulisiko tästä hatarasta ideastani koskaan yhtään mitään. Ystävälläni oli jokin oma kirjoittamisprojekti työn alla.
Ajattelin, että voisinhan kokeilla, mitä syntyisi. Kaivoimme molemmat kannettavamme esille ja aloimme kirjoittaa. Muistan vieläkin, miten ihana uppoutumisen tunne valtasi minut. Kirjoitin yhdestä kohdasta ja sitten toisesta, välillä fokusoiden ja välillä vaihtaen fokusta. Tuntui, että tekstiä vaan tuli jostain. Kadotin ajantajuni täysin. Kahvi oli jäähtynyt kupissani, mutten antanut sen häiritä. Kävin välillä hakemassa lisää kahvia ja jatkoin.
En tiedä kauanko aamiaisemme kesti sinä aamuna. Mieleeni on jäänyt muisto kiireettömyydestä ja ajatusten virtaamisesta. Flow -kokemus oli voimakas. Muistan ajatelleeni, että tätä kaipaan elämääni. Ehkei ole edes olennaista, mitä kaikesta tulisi. Päätin luottaa ideaani. Laadin reissun aikana hakemuksen apurahasta, joka myöhemmin samana vuonna myönnettiin minulle.
Retriittitunnelmia
Syksy oli tiivis, sillä tein useita opintoja samanaikaisesti. Kun sain tiedon ensimmäisestä kirja-apurahastani olin hämmentynyt. Kirjakäsikirjoitus oli jäänyt vähälle huomiolle, kun olin keskittynyt muuhun. Iltaisin ei tahtonut riittää aikaa tai energiaa sen edistämiseen. Kysyin itseltäni kysymyksen, mikä lisäisi motivaatiotani kirjoittamiseen?
Vastaus oli mielessäni aivan selvä. Motivaationi olisi huipussaan, jos pääsisisn johonkin matkoille kirjoittamaan. Ajatus tuntui aluksi mahdottomalta, mutta päätin yrittää. Apurahalla ei pitkälle pötkittäisi, mutta kyllä sillä saisi halvat lennot Espanjaan. Aloin suostutella mukaani vuorotteluvapaalla olevaa ystävääni. Löysimme sopivat kaksi viikkoa kalenterista ja buukkasimme matkan.
Koko parin viikon reissu on edelleen mielessäni taianomaisena kokemuksena. Kokonaiset kaksi viikkoa ilman mitään muuta ohjelmaa kuin kirjoittamista. Kirjoittamista aamulla majoituksen terassilla. Kävelyretki pieneen kylään ja kirjoittamista kahvilassa. Lenkille mäkiseen maastoon kirjoittamispäivän jälkeen. Museokäynti ja sen jälkeen kirjoittamista. Käsikirjoitukseni oli kymmenen kirjoittamispäivän jälkeen hyvässä vaiheessa, mikä tuntui lähes ihmeeltä.
Julkaisun jälkeen
Kirjan ilmestymisen jälkeen pääsin puhumaan siitä monissa yhteyksissä. Kiinnostus oli yllättävän laajaa. Oli puheenvuoroja, radio-ohjelmia, vierailu aamu-tv:ssä, haastatteluja lehtijuttuja tekevien toimittajien kanssa. Se kaikki tuntui mahtavalta. Vaivannäön jälkeen oli hienoa, että kirjani noteerattiin niin monella tavalla. Sähköpostiin alkoi tulla viestejä, joissa kiiteltiin kirjan tuomia oivalluksia.
Maagisimpana kokemuksena mieleeni kuitenkin jäi eräs puhelu. Muistan tarkalleen, millä kadulla kävelin kun puhelin soi. Vastasin, vaikka liikenteen melu varmaan kuului soittajalle. Ylen toimittaja kertoi podcastista, jota heillä suunniteltiin. Tajusin heti, millainen idea siinä oli taustalla, ja kommentoin lisäämällä joitakin ajatuksiani. Selvensin vielä, mikä minun roolini olisi. Minua toivottiin mukaan vakiovieraaksi, keskustelemaan aiheista parin muun henkilön kanssa.
Tajusin, ettei tätä olisi koskaan tapahtunut, ellen olisi kirjoittanut ensimmäistä kirjaani. Podcastin äänittäminen oli juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellutkin. Keskustelut olivat inspiroivia ja opin joka kerralla uusia näkökulmia muilta keskustelijoilta. Kirjoittaminen on tosiaan vienyt moniin huippuhetkiin!
Jos nyt on se aika, kun sinä haluat kirjoittaa kirjan, olet tervetullut Ideasta tietokirjaksi -valmennukseen 10.3. klo 9-16 Helsingissä!
Se on valmennuspäivä, jossa valmennusharjoitteiden avulla luodaan kirjaideasta kirjoittamissuunnitelma. Harjoituksissa pohditaan kirjan lukijaa ja sen kohderyhmää, kirjoittamisen aikataulua, kustantajan löytämistä tai omakustantamista, apurahojen hakua ja luodaan askeleet omaan kirjaprojektiin. Opit tiivistämään kirjasi idean – ja emme muuten juurikaan puhu sisällöistä, vaan saat rauhassa keskittyä harjoituksiin. Jaan myös oman matkani, epävarmuuteni ja turhiksi osoittautuneet pelkoni, innostuksen aiheeni, sekä myös kaikki alkuperäiset dokumentit, joilla aikoinaan itse lähestyin kustantajia.
Ideasta tietokirjaksi -valmennuksen tiedot löydät tästä linkistä Ilmoittautuminen on alkanut, ja paikkoja on vielä jäljellä. Kun ostat valmennuksen nyt 19.2. mennessä, saat sen viime vuoden hinnalla 186€ ja osallistujalahjaksi Kirjailijaksi -webinaarin tallenteen veloituksetta!
P.S. Usein kysyttyihin kysymyksiin vastauksia löydät tuoreesta Youtube-videosta kanavaltani täältä