Sisältövaroitus: Postaus sisältää kolmessa päivässä yli 10000 kuuntelua saaneen “Näin minua manipuloidaan” -podcastin ensimmäisen jakson juonipaljastuksen – käy heti kuuntelemassa jakso YleAreenasta
Minä olin kuuntelija, vaan enpä ole enää. Se on ollut pitkä tie, jolla olen kouluttautunut ammattiauttajaksi ja opetellut pikkuhiljaa irtautumaan jatkuvasta liiallisesta muiden auttamisesta. Kuuntelen kyllä muita mielelläni, sekä työssä, että vapaa-ajalla. Ihmisten mielenliikkeet kiinnostavat minua edelleen, sekä ammatillisesti, että ystävänä. Olen vain löytänyt itselleni sopivat rajat, joiden puitteissa jaksan kuunnella ja kannatella muita.
Suurimman muutoksen olen toteuttanut siinä, etten enää juurikaan kuuntele ihmisiä, jotka eivät puolestaan ole valmiita tukemaan minua – ellei se sitten tapahdu työajalla. Pitää myös tässä kohtaa korostaa, että aniharvoin kuormitun asiakkaiden kuuntelemisesta. Se tuntuu pikemminkin hyvältä ja oikealta. Moni asiakas jäsentää ja kannattelee omia haasteitaan esimerkillisesti, eikä vaan kaada murheitaan toisen niskaan, kuten ystävyyssuhteissa saattaa helposti tapahtua.
Kuormituin ystävän kuuntelemisesta
Olin kiinnostunut ihmisten puheista lapsuudesta saakka. Ehkä kuulin tai kuuntelin joskus sellaisiakin keskusteluja, joita ei ollut minun korvilleni tarkoitettu. Jossakin vaiheessa huomasin, että ihmiset avautuvat minulle helposti asioistaan. Se tuntui suurelta kunnialta. Olin luottamuksen arvoinen!
Joskus nuoruusikäisenä minulla oli ystävä, jolla oli tapana kaataa murheensa minulle. Se tuntui, kuin olisin saanut ämpärillisen kuraa niskaani. Koin ettei hän vastaavasti halunnut kuulla minun asioistani. Tunsin kuitenkin, että minun pitää kuunnella ja auttaa, kun ystävällä oli niin vaikeaa. En uskaltanut sanoa mitään, koska ystävä loukkaantui kovin helposti. Hän saattoi joskus suuttua yllättävistäkin asioista.
Lopulta ystävyys päättyi siihen, että ystäväni pettyi minuun jossakin tilanteessa. Olin vähän huojentunutkin siitä. En osannut ratkaista ristiriitaa, sillä ystäväni oli minulle tärkeä. En missään tapauksessa halunnut loukata häntä. Kuitenkaan en olisi halunnut olla se, jolle hän vuodattaa suodattamatta ja yksipuolisesti kaikki murheensa. Samalla tavoin riidasta johtuvaan välirikkoon päättyi myös “Näin minua manipuloidaan” -podcastin Kimmon ja Heikin ystävyys.
Ammattikuuntelijaksi
Olin aivan innoissani, kun pääsin opiskelemaan psykologiaa. Olin jo vuosia kuunnellut muita ilman koulutusta. Halusin oppia lisää ihmisen mielestä ja siitä, miten voisin paremmin auttaa muita. Muuttaessani Helsinkiin minulle saattoi tapahtua outoja sattumuksia. Joskus ventovieras ihminen alkoi kertoa minulle ongelmistaan ratikassa. Samanlaisia kohtaamisia sattui monille opiskelukavereillekin. Jotenkin ihmiset aistivat, kenelle kannattaa purkaa mieltään.
Opin arvostamaan omaa tilaani. En enää innokkaasti tarttunut huolia ja murheita koskeviiin keskustelunavauksiin. Aiheesta juteltiin paljon opiskelukavereiden kanssa. Opin rajaamaan kuuntelemista ihmissuhteissani ja ottamaan paremmin tilaa myös omille asioilleni. Epätasapainoiset ystävyyssuhteet jäivät sivuun – samalla tuli tilaa niille ystävyyksille, joissa sain itsekin jakaa asioitani. Monet opiskeluaikaiset ystäväni ovat edelleen läheisiä ystäviäni. Minun oli kuitenkin löydettävä tasapaino, sillä muuten en olisi jaksanut opiskeluja tai tulevaa työtäni.
Kuuntelijan taitoni olivat arvokkaita työssäni. Psykiatrian poliklinikan psykologina työtäni helpotti, että sain nopeasti luotua kontaktin uuteen asiakkaaseen. Aito kiinnostus ja uteliaisuus ihmisen mielenliikkeitä kohtaan auttoivat työssä, jossa pitää hahmottaa sekä kokonaiskuvaa, että yksityiskohtia. Tunnistin, mikä on merkityksellistä ja osasin tarttua siihen. Työ sujui, oli kiinnostavaa ja minulle luontevaa. Kuuntelemisen taito on arvokasta valuuttaa myös monessa muussa työtehtävässä, puhumattakaan ihmissuhteista!
Manipulointi ystävyyssuhteissa
Vaikka ilmiö on yleinen, siitä puhutaan julkisesti vähän. Yksityisesti olen kuullut elämäni aikana lukuisia kuvauksia siitä, miten joku ystävä jatkuvasti kuormittaa huolillaan. Joskus siihen voi liittyy vetoamista tai jopa manipulointia. Auttaminen on ihmiselle luontaisesti palkitsevaa. Haluamme tietysti tukea läheisiämme ja ystäviämme aina kun se on mahdollista. Joskus on kuitenkin niin, että asetelmat jäävät epätasapainoon. Toinen osapuoli pyytää ja toinen antaa, eikä auttaminen enää tunnukaan vapaaehtoiselta. Joskus kyse voi olla muustakin, joku voi tarvita jatkuvasti palveluksia tai vaikka rahaa lainaksi.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa säädellä omia rajojaan. Tärkeintä on tunnistaa, milloin oma jaksaminen ja kyky venyä toisen tarpeiden vuoksi on koetuksella. Aihetta voi olla vaikeaa ottaa puheeksi ystävän kanssa. Ainakaan minä en sitä osannut ottaa keskusteluun nuoruuden ystävyyssuhteessani. Toivottavasti tämä podcast -jakso “Manipuloiva ystävä, joka haluaa aina hyötyä” asiantuntijahaastatteluineen tarjoaa sinulle lisää ymmärrystä tästä aihepiiristä!
Onko sinulla kokemuksia ystävyyssuhteesta, jossa toinen haluaa hyötyä sinusta?